UPMSpecialty Papers
Blogi | 07/02/2021 11:29:59

Metsäkadosta ja metsäpaloista

Mitä sinä ajattelet, jos näet tällaisen kuvan? Onko vastauksesi metsäpalo tai metsäkato? Nämä kaksi asiaa ovat päinvastaisia, vaikka metsiä muutetaan muuhun maankäyttöön polttamalla. Metsäpalot ovat osa luontaista metsien dynamiikkaa ja kyseessä voi myös olla hanke, jolla edistetään luonnon monimuotoisuutta.

Singapore on kärsinyt naapurimaansa Indonesian laajojen metsäpalojen aiheuttamasta savusumusta. Tilannetta seurataan tarkasti myös UPM Changshun paperitehtaalla Kiinassa, joka palvelee asiakkaitaan koko Aasian alueella, myös Singaporessa.  Yhtiölle tyypilliseen tapaan UPM Changshu tarjoaa asiakkailleen myös paikallisia ympäristömerkkejä. Näistä yksi on Singapore Green Label, joka myönnetään vain ns. ”no burn policyyn” sitoutuneelle paperintuottajalle, joka ei käytä kontrolloimatonta metsien polttamista osana käytäntöjään. Olemme siis sitoutuneet toimimaan ympäristömerkin määrittelemissä raameissa, vaikkakin meillä on lauseke monimuotoisuuteen liittyvistä, suunnitteluista paloista.

Metsäpalot yhdistetään usein metsäkatoon. Kaskiviljelyssä tai ylipäätään metsien laittomassa raivaamisessa tästä saattaakin olla kyse. Valitettavasti tätä tapahtuu usein alueilla, joissa myös biodiversiteettiarvot ovat korkeimmillaan, kuten Brasiliassa Amazonin alueella tai Indonesiassa. Ilmastonmuutos on lisäksi tuonut mukanaan aiempaa pidempiä kuivuusjaksoja ja laajempia metsäpaloja. Näistä esimerkkinä mm. Australian, Kalifornian, Kanadan ja Portugalin metsäpalot. Ja olipa Ruotsissakin sen verran mittava palo, että Suomestakin lähti apujoukkoja sitä sammuttamaan muutama vuosi sitten.

Pienimuotoiset palot kuuluvat metsäluontoon ja palon jäljet häviävät ajan saatossa, jos metsän annetaan uudistua. Liian laajalle levitessään ne aiheuttavat kuitenkin huomattavaa tuhoa sekä luonnolle että yhteiskunnille. Riippumatta siitä, mikä on palon alkuperäinen syy ja mitä metsälle tapahtuu palon jälkeen, kaikille näille on yhteistä se, että osa puustoon sitoutuneesta hiilestä vapautuu välittömästi takaisin ilmakehään. Jos metsä kasvaa takaisin, niin hiilikin sitoutuu puihin uudestaan. Mutta jos maankäyttö muuttuu metsäkadon seurauksena, niin alueen puuston hiilivarasto on pysyvästi menetetty.


Raatajat rahanalaiset/Kaski, 1893, Suomen kansallisgalleria

Yksi Suomen taidehistorian helmistä, Eero Järnefeltin ”Raatajat rahanalaiset” vuodelta 1893 kertoo ajasta, jolloin kaskikulttuuri oli voimissaan myös Suomessa.  Nykyään Suomen metsillä on omistajilleen taloudellista arvoa, joten mittavia metsäpaloja ei ole nähty enää vuosiin. Globaalista näkökulmasta katsottuna tämä on tietenkin hyvä asia, mutta paikallisesti se lisää luonnon monimuotoisuuteen liittyviä haasteita.  Pitkän päälle onnistuneesti estetyt metsäpalot ovat nimittäin haaste metsälajeille, jotka ovat riippuvaisia palaneesta puusta.

Maailmassa, jossa metsäpalot aiheuttavat pääsääntöisesti jonkinasteisen katastrofin alueella ja päätyvät usein uutisiin, pienimuotoinen, suunniteltu palo voi aidosti olla hyväksi luonnolle.

Parhaimmillaan palaneesta puusta riippuvaisia lajeja, kuten kaskikeiju (Phryganophilus ruficollis) tai kulokauniainen (Melanophila acuminata) ilmestyy metsäpaloalueelle ennen kuin tuli on kokonaan sammutettu. Tähän liittyy myös se, että metsien kestävää käyttöä edistävien sertifiointijärjestelmien vaatimuksiin Suomessa kuuluu metsien hallittu ennallistamispoltto, jotta metsissä on riittävästi palaneita alueita.

Kuten kaikkia asioita, tätäkin tulee katsoa kokonaisuutena. Metsäpalo ei välttämättä tarkoita metsäkatoa, joskus se on - päinvastoin - tarpeen luonnolle.

Kirjoittaja: Sami Lundgren, vastuullisuusjohtaja, UPM